ITSETUNNON ELEMENTIT

Terve itsetunto syntyy kerroksittain. Se rakentuu yleiselle luottamukselle ja turvallisuudelle. Sen päälle syntyy minäkuva eli käsitys itsestä; siitä, mikä olen. Erillisen minä rakentumisen jälkeen syntyvät sosiaaliset suhteet. Kun minäkuva on ehjä ja vahva, voidaan solmia tasapainoisia ihmissuhteita. Kun nämä perustekijät - turvallisuus, identiteetti ja suhteet muihin – ovat kunnossa, voidaan asettaa elämälle tavoitteita. Tavoitteet puolestaan määräävät ne taidot ja valmiudet, joita tarvitaan ja kehitetään, jotta nämä tavoitteet voidaan toteuttaa.

• Pätevyys, kyvyt
• Oman elämän tarkoitus, tavoitteet
• Sosiaaliset suhteet
• Erillisen minän rakentuminen
• Luottamus, turvallisuuden tunne

Terveeseen itsetuntoon liittyy positiivinen minäkäsitys, jolle pohja luodaan jo lapsuudessa. Ajatus omien kykyjen ja mahdollisuuksien riittävyydestä oppijana perustuu niin ikään myönteiselle käsitykselle itsestä. Jos luottamus itseen tai omaan oppimiskykyyn on heikko, oppija ei saa välttämättä kaikkea osaamistaan esiin. Jos esim. sosiaaliset taidot ovat jääneet puutteellisiksi, luokkatilanne sinänsä voi asettaa oppijalle liian suuria vaatimuksia.

ONGELMAN TUNNISTAMINEN

Oppijan itsetunnon tilaa voidaan tarkastella kuuntelemalla sitä, mitä hän omista suorituksistaan puhuu. Kuuntelemalla oppijan omaa analyysia siitä, miksi hän epäonnistui tehtävässään, opettaja voi saada arvokasta tietoa oppijan yksilöllisestä tavasta kokea ja ajatella.

Oppija voi mieltää syyn epäonnistumiseensa eri tavoin. Ongelma voi johtua hänestä itsestään ja siitä millainen hän on oppijana (hyvä, huono jne). Hän saattaa uskoa opittavan asian olevan liian vaikean tai jopa mahdottoman itselleen tai hän voi ajatella syyksi omien taitojensa ja osaamisensa puutteen (joita voidaan halutessa kehittää). Oppija voi niin ikään ajatella tehtävän epäonnistumisen johtuneen omasta huolimattomuudestaan; paremmin keskittymällä hän olisi onnistunut myös tehtävässään paremmin. Tai oppija saattaa - suojatakseen itsetuntoansa ja positiivista minäkuvaansa - ajatella syyn epäonnistumisesta johtuvan opettajasta, häiriöistä tehtävän suorittamisen hetkellä, liian lyhyestä valmistautumisajasta jne.

Oppijan puhe voisi kuullostaa esim. seuraavanlaiselta (esimerkkinä matematiikka):

MITEN OPETTAJA VOI VAIKUTTAA OPPIJAN ITSETUNTOON?

Opettajan vaikutusmahdollisuudet aikuisen oppijan itsetuntoon ovat luonnollisesti rajalliset, koska itsetunto ja minäkuva ovat rakentuneet koko elämän ajan ja vaikuttavat pitkälti alitajuisina ja tiedostamattomina ajattelu- ja toimintamalleina. Jotakin voidaan kuitenkin tehdä myös aikuisen oppijan itsetunnon vahvistamiseksi. Opettaja voi yrittää vaikuttaa oppijan itsetuntoon antamansa palautteen kautta.

Palautteen voi kohdistaa eri tasoille. Pohdi, miten nämä seuraavat esimerkkilauseet voisivat vaikuttaa oppijaan, joka on onnistunut tehtävässään:

Voit vastaavasti pohtia, miten seuraavat esimerkki lauseet vaikuttaisivat oppijaan, joka on epäonnistunut tehtävässään:

ITSETUNTOA VAHVISTAVAN PALAUTTEEN RAKENNE

Oppijan käsitys itsestään oppijana – hyvänä, keskinkertaisena tai heikkona – säätelee sitä, kuinka oppija suhtautuu omiin mahdollisuuksiinsa oppimisen suhteen. ”Olen huono matematiikassa” -ajattelu johtaa siihen, että matematiikan tehtävät koetaan jo etukäteen vaikeina tai mahdottomina, jopa turhina. Tällainen suhtautuminen estää sen, että ihminen ylipäätään edes yrittäisi tosissaan paneutua tehtävään ja koettaisi ratkaista sen. Lopputuloksena onkin usein se, etteivät taidot eivätkä oppimisstrategiat pääse kehittymään; oppija huomaa epäonnistuneensa ja saa näin taas yhden lisätodisteen siitä, että matematiikka ei ole hänen alaansa. Kyseessä on huonosta itsetunnosta ja heikon oppijan identiteetistä johtuva noidankehä.

Itsetuntoa vahvistava palaute jättää oppijan ns. myönteisen odotuksen tilaan, kun oppijalle syntyy kokemus siitä, että hän on onnistunut – vaikka vain osittainkin - tehtävässään. Myönteisen odotuksen tilassa oppija ikään kuin virittyy odottamaan uusia onnistumisen kokemuksia ja rohkaistuu tulkitsemaan omia suorituksiaan myönteisemmin. Myönteisen odotuksen tilaan johtavaa palautteen mallia voidaan kuvata hampurilaisella.

HAMPURILAISPALAUTE

”Esityksesi oli johdonmukainen ja käytit ääntäsi vivahteikkaasti”.
(aitoja positiivisia yksityiskohtia; saa aikaan halun kuulla lisää)

”Jatkossa voisit vielä parantaa esitystäsi lisäämällä katsekontaktia”. (kehittämisalue; uusia ideoita ja ehdotuksia, jotka auttavat eteenpäin)

”Esiintymistaitosi ovat kehittyneet. Jatka samaan malliin”.
(myönteinen kokonaisarvio; jättää oppijan myönteisen odotuksen tilaan)

Ensimmäinen osa kertoo siitä, missä mennään tällä hetkellä. Siinä kuuluu asioita, joissa oppija on onnistunut ja joita hän jo osaa. Näiden asioiden kuuleminen on tärkeää siksi, että se virittää oppijan myönteisen odotuksen tilaan. Hän avautuu paremmin vastaanottamaan myös palautteen seuraavan osan; on valmis kuulemaan lisää.

Toinen osa sisältää konkreettisen korjausehdotuksen; jotakin mitä vielä on hyvä lisätä, jotta suoritus edelleen paranee. Tämä kehittämisehdotus on nyt helppo tulkita myönteisenä vinkkinä, koska oppija on jo myönteisen odotuksen tilassa kokiessaan tulleensa oppijana hyväksytyksi.

Kolmas osa on suorituksen parantamiseen motivoiva kokonaisarvio, jolla vahvistetaan edelleen oppijan myönteistä käsitystä omasta oppimiskyvystä. Tämän osan sisältö kohdistetaan suoraan oppijan persoonaan; sen tarkoitus on vahvistaa henkilön oppijaidentiteettiä, ei arvioida tehtyä suoritusta (sehän tehtiin jo aikaisemmin). Tämä palautteen osa antaa voimaa ja uskoa tehdä tarvittavat korjaukset ja parannukset. Tämä osa on tärkeä myös sen tähden, että se jättää oppijan edelleen myönteisen odotuksen tilaan, jolloin hän on avoin uuden oppimiselle.

On selvää, että mikään malli ei toimi aina eikä kaikissa tilanteissa. Tämä pätee luonnollisesti myös hampurilaispalautteeseen.

ITSETUNTOA TUKEVA YHTEISÖ

Opettaja voi tukea yksittäisen oppijan itsetuntoa myös koko luokan avulla. Opettaja voi luoda omalla suhtautumisellaan ryhmään kannustavan ja hyväksyvän ilmapiirin. Virheet voidaan nähdä osana oppimista, jolloin ne eivät nakerra oppijan itsetuntoa. Opettaja voi myös yrittää puuttua esim. siihen, jos muut oppijat nauravat toverinsa väärälle vastaukselle. Kun opettaja osoittaa hyväksyntää silloinkin kun oppija vastaa väärin, opettaja antaa omalla esimerkillään koko luokalle mallin kuinka vääriin vastauksiin tulisi suhtautua. Yrittämiseen kannustaminen virheistä välittämättä on tärkeää itsetunnon vahvistumisen kannalta. Vanha sanonta - rohkeus kasvaa yrittäessä, pelko epäröidessä – pitää paikkansa myös koulumaailmassa.

LOPUKSI

Opettajan ensisijainen tehtävä on toimia opettajana, ei esim. terapeuttina. Aikuisen oppijan itsetuntoa vahvistettaessa on syytä hyväksyä omien vaikutusmahdollisuuksien rajallisuus. Kun opettaja tekee parhaansa, se riittää.

LÄHDE: Keltikangas-Järvinen, L.: Hyvä itsetunto. WSOY 1994.