Ohjauksessa käytettäviä tyylejä

Ohjauksessa käytettäviä erilaisia tyylejä luokitellaan monilla eri tavoin. Esittelemme tässä lyhyesti Heikkilä-Laakso-Heikkilän (1997)luokittelun. 

On muistettava, että työpaikkaohjaajan puhe ja tyyli saavat paljon painoarvoa. Mitä uudempi henkilö ohjattava talossa on, sitä riippuvaisempi hän on ohjaajastaan. Niinpä ei ole samantekevää, millainen sävy tai tyyli puheestasi välittyy. Tyylit voidaan jakaa neljään erilaiseen ja eri tilanteisiin sopivaan tyyliin. On luonnollista, ettei inhimillinen vuorovaikutus etene suoraviivaisesti tiettyjen tyylien mukaisesti, mutta ne ehkä auttavat sinua hahmottamaan ja jäsentämään vuorovaikutusta.  

Määräävä tyyli

Määräävää tyyliä käytetään opetus- ja ohjaustyössä todennäköisesti eniten. Määräävää tyyliä käyttäessään ohjaaja ottaa itselleen asiantuntija-aseman, josta käsin hän antaa opiskelijoille suoria määräyksiä ja ohjeita esim. tehtävien tekemisestä. Ohjaaja määrittelee ongelman ja tarjoaa valmiin ratkaisun. Ohjattava ei osallistu ongelmanratkaisuprosessiin vaan kuuntelee neuvoja ja ohjeita. Tätä tyyliä käytettäessä ratkaisut ovat selkeitä ja nopeita. 

On mahdollista, ettei ohjattava ole ymmärtänyt tai sisäistänyt ohjaajan tekemää ratkaisua ja siksi ohjattavan oppimisessa ei  tapahdu muutosta. Kun kiireessä annamme ohjeita ja omasta mielestämme selkeitä neuvoja - koska asiat ovat meille itsestään selviä - toteamme helposti 'olen sanonut ainakin viisi kertaa eikä mene perille...'. Silloin on hyvä muistaa, että vain pieni osa ihmisistä ottaa viestejä vastaan vahvasti kuuloaistin kautta. Jos ohjaaja antaa tarkkoja neuvoja aina tilanteen niin vaatiessa, mutta ei perustele eikä ohjaa asian yleisempään hallintaan, riippuvuus ohjaajasta ei vähene. Jos tilanteet toistuvat ja asiat takkuavat, ohjaajan kannattaa pysähtyä arvioimaan omaa ohjaustyyliään: Käytänkö liikaa määräävää tyyliä? Olenko malttanut  pysähtyä kuulemaan ohjattavaa? Miksi asia ei etene? Oivallatko, mihin tämä toiminta perustuu?  Miksi aina teemme ensin tämän asian? ....

Määräävän tyylin käyttö sopii kuitenkin silloin, kun ohjattava on tilapäisesti hakoteillä, lamaantunut tai kriisissä eikä pääse eteenpäin työssään. Joskus tyyliä joutuu käyttämään myös tilanteissa, joissa on toimittava nopeasti, tehtävillä on kiire eikä voida antaa aikaa ohjattavan itse pohdiskellen päätyä ratkaisuunsa. Edellytyksenä on, että ohjaajalla todella on hallussaan ratkaisun avaimet. 

Katalysoiva tyyli

Katalysointi tarkoittaa reaktion jouduttamista ottamatta siihen itse osaa. Ohjaaja jouduttaa ohjattavan ajatus- ja oppimisprosessia. Tämä voi olla tiedon jakamista ja sen selkiyttämisessä tai aktivoinnissa auttamista. Katalyyttisen tyylin käyttöön kuuluvat avoimet kysymykset ja rohkaisu, joiden tarkoituksena on johdattaa ohjattavaa itse tekemään ratkaisut. Ohjaaja niin sanotusti kouluttaa ohjattavaa itsenäisessä ongelmanmäärittelyssä ja -ratkaisussa. Ongelmanmäärittelyä edistäviä kysymyksiä ovat esim. 'kerro omin sanoin...', 'kuinka haluaisit asioiden olevan...', 'miten tilanne on mielestäsi kehittynyt...' jne. Päätöksentekoa jouduttavia kysymyksiä voivat olla esim. 'mitä siitä seuraa...', 'mitkä ovat edut ja haitat...', 'mikä olisi ideaaliratkaisu...' jne.

Katalysoivan tyylin riskeinä ovat erityisesti piiloteltu määräävyys ja pinnallisuus. Piiloteltu määräävyys voi eksyä sanavalintoihin: 'entäpä jos sittenkin tekisit näin... ' tai 'olisiko hyvä idea, jos...' (lue: Tee näin!). Pinnallisuus puolestaan on vaarana silloin, kun ohjaaja ei jaa laisinkaan omaa näkökulmaansa, vaan päätöksenteko jää pelkästään ohjattavan joskus suppeankin näkemyksen varaan.

Katalyyttisen tyylin käyttö sopii erityisesti tilanteisiin, joissa ohjattava tarvitsee lisää tietoa tai sen jäsentämistä, kuten työssäoppimisprosessin alussa usein on. Tyyli on suhteellisen neutraali ja käyttökelpoinen ohjausprosessin eri vaiheissa, sillä se tukee opiskelijan itsenäistä ajatteluprosessia, joka on edellytys oppimiselle.

Konfrontoiva tyyli

Konfrontointi  tarkoittaa vierekkäin asettamista, ristiriidan osoittamista. Ohjaajan tehtävä on osoittaa opiskelijan sanomisen, ajattelun, kertomusten ja tekemisten välillä tai sisällä olevia ristiriitoja. Konfrontoinnin perustehtävä on auttaa opiskelijaa tiedostamaan ristiriita. Konfrontaatioiden tulisi olla  selkeitä ja objektiivisia, eikä niihin saisi sisältyä arvostelevaa kielenkäyttöä tai moralisointia. 

Ristiriidan osoittaminen ohjattavan  puheessa tai teoissa voi tehdä ohjauksesta yllätyksellistä ja riskialtista - emmehän voi tietää, miten opiskelija suhtautuu huomatessaan toimineensa tai ajatelleensa hyvinkin  ristiriitaisesti. Seurauksena voi olla rajujakin tunnereaktioita ja konfliktiin ajautuminen voi olla lähellä. Ristiriidan osoittaminen vaatii psykologisesti turvallisen ilmapiirin. 

Ohjaajan on  tarkkaan harkittava, mitä ristiriidan osoittamisella voitetaan. Konfrontaatiota ei saa tehdä 'turhaan'. Ammattitaitoisen ohjaajan velvollisuus on kuitenkin osoittaa ristiriita silloin, kun se selvästi on este opiskeluprosessin etenemiselle. Ohjaaja ei myöskään pakene itselle epämiellyttäviä tehtäviä, jos esiin tulee kiusallisia tai vaikeita asioita . Prosessi ei myöskään etene niin, että epämiellyttävät asiat sivuutetaan. Konfrontoivan tyylin paikka on mieluummin prosessin puolivälissä tai loppuvaiheilla. Harvoin on hedelmällistä ensimmäisissä ohjauskeskusteluissa käyttää konfrontoivaa tyyliä, koska luottamuksellisen, avoimen ja rehellisen ilmapiirin rakentaminen ei silloin onnistu.

Hyväksyvä tyyli

Hyväksyvää tyyliä käyttäessään ohjaaja hyväksyy ohjattavan sellaisenaan. Lähtökohtana ilmiöitä katsotaan ohjattavan näkökulmasta. Ohjattava jäsentää itse tilannettaan ja ohjaajan tehtäväksi jää aktiivinen kuuntelu, tuen ja ymmärryksen osoittaminen, rohkaisevat tai selkiyttävät, neutraalit puheenvuorot. Ohjaaja ei määrää, ehdota, konfrontoi tai esitä omia mielipiteitään. Hänen tehtävänsä on luoda psykologisesti turvallinen ilmapiiri, jossa opiskelija voi vapaasti edetä ongelmanratkaisussaan. 

Oletuksena on, että ohjattava saadessaan riittävästi aikaa asioidensa prosessointiin löytää itse ratkaisun. Tämän tyylin käyttö liittyy erityisesti hoito- ja terapiatyöhön, mutta työyhteisössä on varmasti tilanteita, jossa tyylin käyttö on tarpeen. Kun ohjattavan elämäntilanteessa on tapahtunut yllättävä muutos, kypsä ohjaaja osaa pysähtyä kuuntelemaan ja kulkea palan matkaa ohjattavan kanssa käyttäen apunaan jakamista ja kehittynyttä empatiaa.

Hyväksyvän tyylin riskinä on jumiutuminen ja siten ongelmanratkaisussa etenemisen hitaus. Ohjaajan voi olla myös vaikea säilyttää puhtaasti hyväksyvä tyyli ja neutraalisuus.

Hyväksyvän tyylin käyttö sopii silloin, kun ohjattava jostain syystä on täysin tunteidensa lamauttama eikä pysty etenemään prosessissaan, ennen kuin on läpityöskennellyt tunneviidakkonsa. Tunnetekijät ovat omistajalleen samalla tavalla todellisuuden rakentajia kuin kylmät faktatkin. 

Pitkän ohjausprosessin aikana pintaan voi nousta monenlaisia opiskeluun  tai ohjattavan muuhun elämään liittyviä asioita, jotka herättävät voimakkaita tunnekokemuksia. Näiden selvittämisessä hyväksyvän tyylin käyttö on paikallaan.

Tyylien käyttö

Minkään tyylin tietoinen käyttö tai kokeilu ei saa tarkoituksellisesti estää tai hidastaa prosessia. Mitä selkeämmät ja tiukemmat oppimistavoitteet ovat, sitä määräävämpää tyyliä voi käyttää, jotta ne saavutettaisiin sovitussa ajassa. 

Katalysoiva tyyli sopii tilanteisiin, joissa opiskelijat joutuvat pohtimaan asioita eri puolilta, tutkimaan ja tekemään johtopäätöksiä jonkin annetun tehtävän äärellä. 

Hyväksyvä tyyli sopii ohjaajan vastaanottavaan ja kuuntelevaan rooliin ohjattavan elämänhallinnallisten tai ammatilliseen kasvuun liittyvien pohdintojen tukijana. 

Konfrontoivaa tyyliä on hedelmällistä käyttää yksittäisissä kommenteissa keskustelun kuluessa ilmenneiden ristiriitojen tai jumiutumisten purkamiseen ja näkyväksi tekemiseen.

Oppimisprosessin ohjaus: ohjaustyylit.htm
Päivitetty 29.11.2001 LR